Työvuorot pyörivät ja kolmivuorotyössä myös viikonloppu voi olla varsin työntäyteinen. Sellaista meillä tänäviikonloppuna. Töitä. Ja kun lapsetkaan eivät viikonloppuisin ole kunnan tarjoamassa hoidossa, on tehtävä nopeita vahdinvaihtoja. Toinen tulee töistä, toinen lähtee töihin.

Nyt on kotona kuntoilu alkanut todenteolla maistua, mikä on pieni pakkokin, kun ei salille aina ehdi. Olen innostunut kahvakuulan heiluttelusta ja sitä tuleekin tehtyä usein. En edelleenkään luota omaan tekniikkaani ja useimmiten kaverini istuukin ruokapöydän ääressä kahvilla ja neuvoo ja välillä näyttä mallia, kun minä rehkin. Kipeäksi siinä itsensä ainakin saa!

Alkaneet pakkaset ovat tehneet ulkoilusta vaikeaa, sillä astma vaikeuttaa kylmässä hengittämistä. Onneksi tiedän, että tämä on tätä vain pienen hetken ennen kuin keho alkaa tottua lähestyvään talveen ja lääkityksen tehostaminen tekee tehtävänsä. Mutta toistaiseksi ulkona reippailu on lähinnä happihyppelyä, rauhallisia kävelylenkkejä ja pihatöitä. Ei hengästymistä.

Kirjoittelen tuosta kahvakuularakkaudesta lisää, kunhan tässä kerkiän! En olisi uskonut voivani innostua kotikuntoilusta näin kovasti, mutta kahvakuulan kanssa tekeminen ei jotenkin kummasti tunnu lainkaan kuntoilulta. Tehokkaan oloista siis kyllä, mutta ei tylsää, ei hampaita purten pakolla puurtamista.

Syö vähemmän kuin kulutat. Vanha viisaus. Valitettavasti se ei ole aivan niin yksinkertaista.

Ohitan tässä monimutkaiset aineenvaihduntaan ja ruoan energiamääriä koskevat tieteelliset teoriat, olettamukset ja uskomukset. Perusajatuksena kuitenkin on, että energiavajeen syntyessä ihminen laihtuu. Tämän vajeen aikaansaaminen taas on yksilöllistä.

Ohitan tässä yhteydessä myös sen, että minulla sattuu olemaan autoimmuunisairaus ja täysin olematon aineenvaihdunta.

Olen yrittänyt laihduttaa monesti. Olen onnistunutkin siinä kerran, ihan oikeasti. Se oli hienoa. Ensimmäisen kerran olin tyytyväinen itseeni, kehooni ja ulkonäkööni. Sen jälkeen vain tulivat opiskelut töiden ohessa ja valvotut yöt tietokoneen ääressä suklaalevy energianlähteenä tekivät tehtävänsä. Elämä oli yhtä syömistä ja hereillä pysymistä. Liikkuminen oli pakko tehdä autolla äärettömän tiukan aikataulun vuoksi. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Silloin selityksiä riitti. Osa todellisia, osa silkkaa laiskuutta, osa sitä ettei arvostanut itseään, mistä syystä ei myöskään järjestänyt kalenterista aikaa itselleen.

Miten sitä sitten syödään niin että laihtuu? En jaksa tuijottaa kaloreita, se on hyvin epätarkkaa touhua. En jaksa laskea myöskään proteiineja, hiilihydraatteja tai mitään muutakaan. Olen pienentänyt annoksia ja kiinnitän huomiota ruoan laatuun ylipäänsä. En ole koskaan suosinut eineksiä. Pidän ruoanlaitosta ja parhaimmillaan se on silloin, kun saa käsitellä luonnollisia raaka-aineita ja tehdä kaiken alusta saakka itse. Nyt tämä harrastus on päässyt aivan uusiin mittasuhteisiin!

Sen sijaan, että valmistaisin hienoja, monta ruokalajia sisältäviä illallisia, olen alkanut intohimoisesti etsiä keinoja tehdä tutusta kotiruoasta kevyempää, kasvispitoisempaa ja silti yhtä maistuvaa. Olen tutustunut myös moniin uusiin resepteihin ja jopa uusin raaka-aineisiin. Perheen lapsilla ei ole ollut nokan koputtamista vaan ovat syöneet hyvällä ruokahalulla. Kunpa miehestä voisi sanoa samaa...

Olen myös ottanut nyrkkisäännökseni, että omien annosteni on rakennuttava proteiinirikkaiden ruoka-aineiden ympärille ja vatsa täytetään hyvin niukasti energiaa sisältävillä ruoilla kuten salaateilla, jos muuten annos ei riitä pitämään nälkää kurissa. En juurikaan pidä mausteisesta ruoasta, mutta olen huomannut mausteisuuden lisäävän kylläisyyden tunnetta.

Syön kolmesti päivässä. Tiedän, ettei se ole suositusten mukaista, mutta minulla se toimii. Näin kykenen pitämään ateriarytmin samanlaisena joka päivä, keho oppii ennakoimaan, milloin saa ruokaa ja vältän turhat näläntunteet. Syön aamupalan, lounaan ja päivällisen. Jos tunnen oloni nuutuneeksi kuntosalitreenin jälkeen, syön esimerkiksi rahkaa nopeuttaakseni palautumista. Vapaapäivinä ajoitan kuntosalilla käymisen niin, että treenin jälkeen on lounasaika, jolloin erillistä välipalaa ei tarvita.

Tällaiseen ruokavalioratkaisuun päädyin erinäisten venkoilujen ja hankalilta tuntuvien ruokavalioiden kokeilun jälkeen. Minulle ei vain sopinut parin tunnin välein syöminen eikä keittiövaa'an ja kalorilaskurien kanssa pelaaminen. Toimivuudesta ei tietenkään ole takeita ennen kuin olen noudattanut tätä riittävän pitkään. Joten katsotaan!

-T

Huh huh! Nyt on blogi siirretty uuteen paikkaan ja tämän uuden alustan opettelussa vierähtänee pari päivää. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa yksinkertaiselta ja näppärältä, mistä tekniikan poropeukalona tykkään kovasti.

Tässä ollaan oltu aika pahasti päivistä sekaisin, kiitos kolmivuorotyön. Olen koko päivän elänyt aivan tiistaita ja olin suorastaan järkyttynyt, kun kuulin tänään olevan keskiviikko. Olisi helpompaa seurata alati muuttuvia työvuoroja, jos tietäisi, mitä päivää valtaosa työkavereista elää!

Aika siis lentää siivillä ja sen perässä on vaikea pysyä. Olen joutunut hieman hellittämään kuntoilutahtia runsaiden työvuorojen vuoksi, mutta olen pysynyt lupauksissani ja liikkunut joka päivä vähintään 30 minuuttia yhtäjaksoisesti. Pienellä pyristelyllä olen ehtinyt käydä kuntosalilla kolmesti viikossa sellaisilla energiavaroilla, että siellä käymisestä on ollut hyötyäkin. Pidempi lenkki on myös tehty, mutta rehellisesti sanottuna lähteminen on ollut vaikeaa. Pitkään käyttämättömät lihakset väsyvät kuntosalilla ja jäykillä jäsenillä ei tee mieli lähteä ulos reippailemaan. Mutta olen lähtenyt! Olen reippaillut!

Ruokavalion kanssa on edelleen ongelmia. En tunnu löytävän sopivaa ateriarytmiä vaan se rikkoutuu jatkuvasti muuttuvien työvuorojen ja -olojen vuoksi. Vaikka töissä periaatteessa onkin säännöllinen ateriarytmi ja meille työntekijöille kuuluu syöminen asiakkaiden parissa, ei aina tule oltua itse paikalla ruoka-aikaan. Meillä on töissä paljon autolla ajamista, kokouksia ja muuta sellaista, mikä sotkee rytmiä. Sitten sitä onkin nälkä ja tulee syöneeksi liikaa. Tai sitten sortuu ostamaan ajomatkan varrelta jotakin epäterveellistä, mutta ah niin helposti ja nopeasti suuhun hotkaistavaa. Ja sitten on ne kokouspullat.. Työpaikalla on päivittäin jälkiruokaa.. Ja ja ja.. Minulla on siis ongelmia itsekurin kanssa! Oliko tämä jonkinlainen uutinen? No ei tietenkään. En viitsi edes mainita hirvittävää makeanhimoa, jolle on myös tehtävä jotakin.

Vaikka nämä itsekuri- ja makeanhimo-ongelmat ovat itsestäänselviä, olen nyt tullut myöntäneeksi ne ja sanoneeksi ääneen. Nyt minun on helpompi myös tarttua niihin ja purkaa ongelmavyyhtiä. Voin etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja, opetella tekemään eväät mukaan töihin (normaalisti syömme sitä, mitä asiakkaatkin) ja erityisesti ennakoida esimerkiksi pitkässä työvuorossa väsymyksen aiheuttamaa makeanhimoa.

Tänään olisi edessä iltatreenit, mikä ei tosiaan aamuvirkulle ihmiselle kovin hyvin sovi, mutta tätäkin opetellaan. Toistaiseksi ongelmana vain on ollut illan venyminen, kun ensin piristyy kuntosalilla/lenkillä. Tarvitsen kohtalaisen pitkän rauhoittumisajan, jotta saan kunnolla unta ja jotta uni olisi rauhallista.

Tähän mennessä painoa on pudonnut 1kg. Ei kovin kummoinen alku, mutta alku kuitenkin.

-T

Lokakuun 13. 2013

Hohhoijaa. Kokonainen lauantaipäivä käytetty hautajaisiin matkaamiseen, siellä olemiseen ja sieltä kotiin kulkemiseen. Siinähän meni sekaisin niin aikataulut, treenaamiset kuin myös ruokavaliot. Huonosti nukutun yön jälkeen oli kohtalaisen raskaat juhlat. Rehellisesti kerrottuna en iltamyöhällä kotiin päästyäni jaksanut kuin käydä suihkussa ja kaatua petiin. Juhlissa tuli myös syötyä pala täytekakkua, joka nyt siis tietenkin painaa niin mieltä kuin lanteitakin.

Nyt on sunnuntai mennyt palautuessa ja psyykettä kasatessa. Ruokavalion suhteen olen päässyt takaisin ruotuun, mutta liikunta jää seuraavan aamun toiminnaksi. Tänään ei edes lautaset pysy käsissä ja koko keho tuntuu voimattomalta ja veltolta.

Kokonaisen viikonlopun kuluminen näin ei kuulunut suunnitelmaan eikä miellytä minua lainkaan. Toisaalta kyseessä on joka tapauksessa pitkä projekti, joka ei voi kaatua kahteen päivään.

Huomenna aamu alkaa jälleen kuntosalitreenillä!

-T

Lokakuun 10. 2013

Tässä sitä mennään. Maanantaina kuntosali + lenkki, tiistaina lenkki, keskiviikkona kuntosali + lenkki, tänään kuntosali. Ihan kivasti. Kuntosalilla olen viettänyt 50 minuutista tuntiin ahkeroiden. Muuten siellä on saattanut mennä pidempäänkin! Tänään yllätyksekseni tapasin työkaverini kuntosalin aulassa, en edes tiennyt hänen käyvän samalla kuntosalilla. Toivon, että tulevaisuudessa löytyisi enempikin sellaisia ihmisiä, joiden seurassa tulisi lähdettyä kuntoilemaan silloinkin, kun motivaation puutos iskee ja sohva kutsuu.

Tänään on tehnyt hirvittävästi mieli kaikkea makeaa! Tiedän syynkin tähän makeanhimoon, hormonitoiminta. Minulla on kerran kuukaudessa jatkuva nälkä ja etenkin makeat ja hiilihydraattipitoiset ruoat maistuisivat kummasti. Olen yrittänyt keksiä korvaavia nautintoaineita hillitäkseni makeannälkää sekä tähän hormonikierron kohtaan liittyvää ärtymystäni. Vihreä tee on maistunut ja toiminut melko hyvin. On kuitenkin myönnettävä, että söin kolme palaa Fazerina suklaalevystä!! Huomenna paremmin.

Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen, sillä loppu levy jäi kaappiin. Selvisin kolmella palalla.

Tänään tein sen, mistä viimeksi uhkailin. Ostin kotiin ensimmäisen kuntoiluvälineen niitä päiviä varten, jolloin en pääse kuntoilemaan kodin ulkopuolelle. Valitsin välineeksi kahvakuulan. Arvelen, että rikkoisin itseni sillä heti, mutta saan apua hyvältä ystävältäni, joka on pitkään harrastanut kahvakuulailua ja ajoittain tuuraa ryhmätuntien vetäjiä tässä lajissa. Aion aloittaa varovasti ja hankin 6kg kuulan.

Minulla on ihanan pirteä olo aamuisin ja minusta on ollut hyvä käydä kuntosalilla heti aamusta. Näin ilta-aikaan tuntuu vaikealta nostaa takapuolta sohvalta. Yritänkin suunnitella päiväni niin, että ehtisin liikkua aamuisin. Toki silloin, kun olen itse aamuvuorossa, se ei onnistu ja on yksinkertaisesti pakko saada itsensä liikkeelle illallakin.

Seuraavaksi aionkin tutustua mielikuvaharjoitteluun ja saada sitä kautta itseni motivoitumaan ja keskittymään harjoitteluun myös illalla.

Vaikka tänään ei ruokavalion kanssa mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt, olen onnistunut pysymään tavoitteessani liikunnan suhteen. Täytyy tsempata ruokavalion kanssa!

-T