Työvuorot pyörivät ja kolmivuorotyössä myös viikonloppu voi olla varsin työntäyteinen. Sellaista meillä tänäviikonloppuna. Töitä. Ja kun lapsetkaan eivät viikonloppuisin ole kunnan tarjoamassa hoidossa, on tehtävä nopeita vahdinvaihtoja. Toinen tulee töistä, toinen lähtee töihin.

Nyt on kotona kuntoilu alkanut todenteolla maistua, mikä on pieni pakkokin, kun ei salille aina ehdi. Olen innostunut kahvakuulan heiluttelusta ja sitä tuleekin tehtyä usein. En edelleenkään luota omaan tekniikkaani ja useimmiten kaverini istuukin ruokapöydän ääressä kahvilla ja neuvoo ja välillä näyttä mallia, kun minä rehkin. Kipeäksi siinä itsensä ainakin saa!

Alkaneet pakkaset ovat tehneet ulkoilusta vaikeaa, sillä astma vaikeuttaa kylmässä hengittämistä. Onneksi tiedän, että tämä on tätä vain pienen hetken ennen kuin keho alkaa tottua lähestyvään talveen ja lääkityksen tehostaminen tekee tehtävänsä. Mutta toistaiseksi ulkona reippailu on lähinnä happihyppelyä, rauhallisia kävelylenkkejä ja pihatöitä. Ei hengästymistä.

Kirjoittelen tuosta kahvakuularakkaudesta lisää, kunhan tässä kerkiän! En olisi uskonut voivani innostua kotikuntoilusta näin kovasti, mutta kahvakuulan kanssa tekeminen ei jotenkin kummasti tunnu lainkaan kuntoilulta. Tehokkaan oloista siis kyllä, mutta ei tylsää, ei hampaita purten pakolla puurtamista.