Syö vähemmän kuin kulutat. Vanha viisaus. Valitettavasti se ei ole aivan niin yksinkertaista.

Ohitan tässä monimutkaiset aineenvaihduntaan ja ruoan energiamääriä koskevat tieteelliset teoriat, olettamukset ja uskomukset. Perusajatuksena kuitenkin on, että energiavajeen syntyessä ihminen laihtuu. Tämän vajeen aikaansaaminen taas on yksilöllistä.

Ohitan tässä yhteydessä myös sen, että minulla sattuu olemaan autoimmuunisairaus ja täysin olematon aineenvaihdunta.

Olen yrittänyt laihduttaa monesti. Olen onnistunutkin siinä kerran, ihan oikeasti. Se oli hienoa. Ensimmäisen kerran olin tyytyväinen itseeni, kehooni ja ulkonäkööni. Sen jälkeen vain tulivat opiskelut töiden ohessa ja valvotut yöt tietokoneen ääressä suklaalevy energianlähteenä tekivät tehtävänsä. Elämä oli yhtä syömistä ja hereillä pysymistä. Liikkuminen oli pakko tehdä autolla äärettömän tiukan aikataulun vuoksi. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Silloin selityksiä riitti. Osa todellisia, osa silkkaa laiskuutta, osa sitä ettei arvostanut itseään, mistä syystä ei myöskään järjestänyt kalenterista aikaa itselleen.

Miten sitä sitten syödään niin että laihtuu? En jaksa tuijottaa kaloreita, se on hyvin epätarkkaa touhua. En jaksa laskea myöskään proteiineja, hiilihydraatteja tai mitään muutakaan. Olen pienentänyt annoksia ja kiinnitän huomiota ruoan laatuun ylipäänsä. En ole koskaan suosinut eineksiä. Pidän ruoanlaitosta ja parhaimmillaan se on silloin, kun saa käsitellä luonnollisia raaka-aineita ja tehdä kaiken alusta saakka itse. Nyt tämä harrastus on päässyt aivan uusiin mittasuhteisiin!

Sen sijaan, että valmistaisin hienoja, monta ruokalajia sisältäviä illallisia, olen alkanut intohimoisesti etsiä keinoja tehdä tutusta kotiruoasta kevyempää, kasvispitoisempaa ja silti yhtä maistuvaa. Olen tutustunut myös moniin uusiin resepteihin ja jopa uusin raaka-aineisiin. Perheen lapsilla ei ole ollut nokan koputtamista vaan ovat syöneet hyvällä ruokahalulla. Kunpa miehestä voisi sanoa samaa...

Olen myös ottanut nyrkkisäännökseni, että omien annosteni on rakennuttava proteiinirikkaiden ruoka-aineiden ympärille ja vatsa täytetään hyvin niukasti energiaa sisältävillä ruoilla kuten salaateilla, jos muuten annos ei riitä pitämään nälkää kurissa. En juurikaan pidä mausteisesta ruoasta, mutta olen huomannut mausteisuuden lisäävän kylläisyyden tunnetta.

Syön kolmesti päivässä. Tiedän, ettei se ole suositusten mukaista, mutta minulla se toimii. Näin kykenen pitämään ateriarytmin samanlaisena joka päivä, keho oppii ennakoimaan, milloin saa ruokaa ja vältän turhat näläntunteet. Syön aamupalan, lounaan ja päivällisen. Jos tunnen oloni nuutuneeksi kuntosalitreenin jälkeen, syön esimerkiksi rahkaa nopeuttaakseni palautumista. Vapaapäivinä ajoitan kuntosalilla käymisen niin, että treenin jälkeen on lounasaika, jolloin erillistä välipalaa ei tarvita.

Tällaiseen ruokavalioratkaisuun päädyin erinäisten venkoilujen ja hankalilta tuntuvien ruokavalioiden kokeilun jälkeen. Minulle ei vain sopinut parin tunnin välein syöminen eikä keittiövaa'an ja kalorilaskurien kanssa pelaaminen. Toimivuudesta ei tietenkään ole takeita ennen kuin olen noudattanut tätä riittävän pitkään. Joten katsotaan!

-T